Muisti muuttui päiväperhosiksi

Oululaisen näyttelijän Lotta Vaattovaaran esitys Pikku-Liisa koskettelee muistoja ja muistisairauksia.

Ensin kirjailija Jukka Itkonen kirjoitti runon puolisostaan,
nyt miniä tuo runon Inga Liisan ja lapsen näyttämölle.

Eeva Kauppinen

Oululainen näyttelijä Lotta Vaattovaara nostaa uudessa runoesityksessään ja Muistin musiikkia -konserteissa esiin muistisairauden, muistot ja muistelun.

Esitys Pikku-Liisa sai inspiraationsa kirjailija Jukka Itkosen samannimisestä runosta. Runo kertoo hänen puolisostaan Inga Liisa Itkosesta, joka sairastui Alzheimerin tautiin 54-vuotiaana.

Lotta Vaattovaara on heidän miniänsä.

– Kun Juki antoi kirjan meille, hän sanoi, että tämä runo on Ingasta.

Kirjailija Itkonen hoiti sairasta vaimoaan kotona kahdeksan vuotta, kunnes oli väistämättä etsittävä puolisolle pysyvä hoitopaikka.

– Alzheimer on ikävä ja epäreilu sairaus. Inga ei ole montakaan vuotta vanhempi kuin omat vanhempani, jotka ovat virkeitä ja vielä työelämässä. On ollut hirvittävän raskasta seurata vierestä sairauden etenemistä, Vaattovaara kertoo.

– Itse pystyy aina soittamaan isälle ja äidille ja kysymään, mitä kuuluu. Mutta miehelläni ei olekaan sitä mahdollisuutta. Se katkeaa siihen.

Alzheimer on myös läheisten sairaus. Se on raskasta, kun rakas ihminen persoonana katoaa vääjäämättä pikku hiljaa.

Lotta Vaattovaara on havainnut, kuinka muistisairauden kohtaaminen tuo mukanaan myös valtavasti rakkautta, kaipausta ja vimmaista halua painaa hetkiä mieleen, niin kauan kuin toinen on läsnä.

Esitys Pikku-Liisa on Vaattovaaralle hyvin henkilökohtainen.

– Käsittelen asiaa lapsen ja äidin kautta. Minulle on näyttäytynyt, että äitiys on tavallaan se vahvin muisto. Lapsi on välillä pieni, välillä aikuinen. Välillä huollettava ja välillä huoltaja. Äiti samoin. Hän on välillä lapsen tasolla. Olen pyrkinyt kuvaamaan sitä rajankäyntiä.

Lapsenlapsen näkeminen piristi anoppia.

– Vaikea tietää, mikä menee perille ja mikä ei. Lapsemme Justus näyttää ihan samalta kuin mieheni Juho Itkonen lapsena. Aina kun Inga näki Justuksen, hän virkistyi ja saattoi puhua. Lapsi herätti ehkä tunnemuistoja.

Oudot asiat saattavat nousta olennaisiksi muistisairaan toiminnassa.

– Inga esimerkiksi irrotti napit joka ikisestä takista ja paidasta. Hän näpersi nappeja niin pitkään, että ne irtosivat.

Pikku-Liisa koostuu eri tekijöiden runoista ja muutamasta otteesta Pirkko Jaakolan Pirunpuntari-näytelmän tekstiä.

Jukka Itkosen nimirunon lisäksi mukana on runoutta P. Mustapäältä, Aki Salmelalta, Pauliina Haasjoelta, Elvi Sinervolta, Tommy Tabermannilta, Maria Vuoriolta, Pekka Piirrolta, Satu Hassilta, Lassi Sinkkoselta, Katri Valalta ja Hannele Huovilta.

– Elämme nykyisin hyvin tiiviisti ydinperheissä ja yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Suvut ovat pirstaleina. Kaikki hoidetaan omissa yksiköissään: lapset päiväkotiin, aikuiset töihin, seniorit hoitokotiin. Ja hirveästi pitäisi pärjätä. Olla hyvä ja jaksava, Lotta Vaattovaara pohtii.

– Haluan näyttää, kuinka tärkeää on, että on läheisiä ja välittää muista, jos joku yhtäkkiä sairastuu tai joku ei jaksa yksin tai ei saakaan pidettyä pakkaa kasassa.

Lotta Vaattovaara: Pikku-Liisa, Valvesali Oulu 23.9. kello 19 ja 24.9. kello 13, 17 ja 19. Yleisökeskustelu järjestetään viimeistä lukuun ottamatta kaikissa esityksissä.

FAKTA